Kuvia Tirpan pennuista on galleriassa

31.3.2013

Pentujen vauhti on huima ja hypyt kantavat yllättävän kauas ja korkealle. Tarmonaattori on muita edellä tässäkin, se hyppää yli metrin matkan vanhan maitotonkan päältä pöydälle. Sieltä on kiva pudottaa talouspaperirulla lattialla odottaville sisaruksille ja sitten alkaakin oikea hauskuus! Väsymättömästi pennut silppusivat melkein täyden rullan pieniksi hipuiksi niin että valkoinen nöyhtä peitti koko huoneen lattian. Ne olivat varmasti ylpeitä saavutuksistaan... Pöydällä oleva iso kiinanruusu on Tarmon oma kiipeilypuu, siellä voi leikkiä viidakkokissaa.

Lattian lakaiseminen on haastavaa kun pennut roikkuvat rikkalapiossa, saalistavat harjaa ja kiipeävät housunlahkeessa. Ja edelleen lattialle istahtaminen on pennuille merkki kilpailun alkamisesta: kuka ehtii ensimmäisenä olkapäälle. Lakaiseminen on pennuille suurta hupia ja sitä täytyy harrastaa monta kertaa päivässä; ihan sama minne yritän raksukupin sijoittaa niin aina siihen joku törmää täydessä vauhdissa. Ja tietenkin matalareunaisesta hiekkalaatikosta leviää kissanhiekkaa lattialle, sotku on siis taattu vaikka raksukuppi jonain päivänä pysyisikin pystyssä.

24.3.2013

Pennut ovat muuttuneet pikkuriiviöiksi, ne viilettävät huimaa vauhtia huoneen päästä päähän ja heittävät vauhdissa painiksi. Lelut ja sisarukset saavat kyytiä, hei hulinaa! Ne oppivat lisää hienoja temppuja, uusinta uutta on hyppy kaikilla neljällä jalalla suoraan ylöspäin selkä kaarella ja kaikki karvat pystyssä, tarkoitus on varmaan näyttää hirmuisen pelottavalta mutta kilon kissalta pelottelu ei vain tahdo onnistua... Tämä pentue on kasvanut nopeammin kuin edellinen, pojille tuli kilo täyteen noin 7 viikon iässä eivätkä tytötkään enää kaukana ole. Kolmas matolääke on annettu ja ensimmäinen suurempi operaatio onkin sitten rokotus parin viikon päästä.

Muhku-Mauri eli Tarmonaattori on edelleen suurin ja vauhdikkain, se ehtii aina ensimmäisenä olkapäälleni kun menen putsaamaan pentujen hiekkalaatikoita. Siinä se sitten katselee tyytyväisenä kun henkilökunta tekee töitään, selkeästi piällysmiesainesta. Taskuleijona on nimensä veroinen, se kiipeää syliin kun sitä alkaa väsyttää ja käpertyy kerälle nukkumaan. Se on suloinen! Tosikissa on pennuista ujoin, se katselee vähän matkan päästä kun muut tulevat raastamaan jalkojani ja liittyy sitten joukkoon kun on varmistunut ettei mitään kauheaa tapahdu taaskaan. Pian se riehuu yhtä vauhdikkaasti kuin muutkin. Tehotassu on reipas pikkuneiti ja sen vaaleanpunaisen ja harmaan kirjavat polkuanturat ovat kuin karamelleja. Ja Muhku on siis edelleen vailla omaa kotia, vink vink :-)

Pentujen kuvaaminen on aina vain vaikeampaa, täytyy jonain päivänä räpsiä kuvia kun ne nukkuvat. Tai sitten pitäisi opetella käyttämään kameraa muutenkin kuin automaattiasetuksilla. Tällä kertaa yritin ottaa kuvia myös ilman salamaa mutta niissä kuvissa pentujen värit näyttävät aika oudoilta.

10.3.2013

Pikkukissat kasvavat ja komistuvat ja vauhti tietenkin paranee myös, pienten tassujen töpinä on jo melkoista. Jokainen osaa myös kiivetä sujuvasti sängylle ja olen muuttanut muualle nukkumaan. Pennut ovat vielä makuuhuoneessa ja ne saavat kasvaa vielä vähän ennen kuin päästän ne isojen kissojen seuraan, isojen poikien vauhti on niin kova että pienet karvapallot jäisivät helposti jalkoihin. Pennut ovat saaneet toiset matolääkkeet ja niiden kynsiä on leikattu pari kertaa. Hoitotoimenpiteet eivät niitä suuresti ilahduta mutta vaivat unohtuvat saman tien ja ne jatkavat omia touhujaan. Kiinteää ruokaa ne syövät jo innokkaasti vaikka pääasiallinen ravinto on edelleen emon maito. Niin suuria ja voimakkaita ne kuitenkin ovat että pentulaatikkoon ei enää voi kulkea oven kautta vaan ainoastaan hyppäämällä laidan yli.

3.3.2013

Pennut ovat kasvaneet ja oppineet uusia asioita: ne maistelevat varovasti oikeaa ruokaa (paitsi Taskuleijona, joka popsii jauhelihaa ja seitiä jo suurella halulla) ja käyvät hiekkalaatikolla. Ensimmäiset pissat menivät lattialle kun henkilökunta oli sijoittanut laatikon väärään nurkkaan mutta kun tämä vääryys oli korjattu ei vahinkoja ole enää tullut. Vauhti kasvaa siinä kuin pennutkin ja motoriikka kehittyy, leikit ovat vauhdikkaampia ja Tarmo pääsee pentulaatikon reunalta sängyn päälle. Painimatsit ovat ankaria ja lelut saavat kyytiä kun hurjat metsästäjät käyvät saaliin kimppuun. Säntäily kestää vain hetkisen ja sen jälkeen tarvitaan ruokaa ja nokoset, ne ovat vielä kuitenkin aika pieniä.

Tarmo on hyvin rohkea pieni kissa, se tuli komentamaan imuria kun muut olivat sängyn jalan takana piilossa. Taisi Tarmoakin pelottaa mutta se tuli silti piipittämään kovalla äänellä, varmaan käski mennä muualle metelöimään...

23.2.2013

Pääsimme vihdoin yhteisymmärrykseen pentujen nimistä ja rekisteröintipaperit on postitettu.

Vinhaviiksen T-pentue eli ensimmäiseT pennuT:

• FI*Vinhaviiksen Tarmonaattori, EUR n 24 uros
• FI*Vinhaviiksen Tosikissa, EUR f 24 naaras
• FI*Vinhaviiksen Taskuleijona, EUR e 24 uros
• FI*Vinhaviiksen Tehotassu, EUR g 24 naaras

Avasin eilen pentulaatikon "oven" eli poistin aukon edessä olleen lakanataitoksen. Pennut oli päästettävä vapaiksi sillä Muhku-Mauri eli Tarmo ja Tosikissa kiipeilivät uhkarohkeasti laatikon reunalla, Tarmo pääsi jo pari kertaa ylitse ja kävi katsomassa miltä maailma näyttää. Kun tie oli auki Tarmo tuli saman tien ulos, muut jäivät hetkeksi ovensuulle ihmettelemään. Pian kaikki tassuttelivat hiukan huojuen ympäri makuuhuonetta, Tirppa-emo katseli pentujen menoa ja kurisi niille ilmeisen rohkaisevasti. Koko joukko taisi ottaa nokoset sängyn alla ja parin tunnin kuluttua kaikki olivat taas laatikossa, Tirppa asettui oviaukon eteen ilmeisesti pitääkseen pesueensa koossa. Tutkimusretket jatkuivat yöllä ja Tirppa kurisi pennuille lähes koko ajan, heräsin monta kertaa kun se paimensi lapsiaan.

17.2.2013

Pennut ovat 2,5 viikon ikäisiä ja pentulaatikossa alkaa olla enemmän elämää kun ne harjoittelevat kävelemistä ja tapailevat leikkiäkin. Meno on vielä horjuvaa mutta päättäväisesti ne hoippuvat ympäri laatikkoa ja sille päälle sattuessaan purevat kaikkea mikä kohdalle sattuu, oli se sitten sisarus tai oma jalka. Ne harjoittelevat myös itsensä pesemistä, on liikuttavan näköistä kun nyrkin kokoinen kissalapsi pesee varpaitaan.

Ruskea poika on edelleen suurin ja mahtavin, muut ovat suunnilleen tasakokoisia mutta selkeästi isoveljeään pienempiä. Sininen tyttö on ehdottomasti kovaäänisin, se protestoi punnituksia suureen ääneen ja emo tietenkin hyppää huolestuneena tarkistamaan tilannetta. Tirppa jättää pennut jo muutamaksi minuutiksi yksin, se haluaa käydä alakerrassa syömässä ja tervehtimässä muita kissoja. Muut ovat käyneet nuuskimassa pentuja, laatikkoon asti niitä ei päästetty vaan ne saivat ainoastaan kuikuilla reunan yli. Eivät pennut niin kovin kiinnostavia olleetkaan, Tirpan runsaat ruokakupit veivät kirkkaasti voiton.

6.2.2013

Tänään pennut ovat viikon ikäisiä ja ne ovat kasvaneet hyvin, paino on kaksinkertaistunut ja silmät alkavat juuri avautua. Ahkerimmin on syönyt ruskeatäplikäs poika, sen pyöreä vatsa on kuin pienoistynnyri.

Ensimmäisenä syntyi ruskeatäplikäs poika (EUR n 24), se on vailla omaa kotia.

Toinen pentu on kilpikonnaruskeatäplikäs tyttö (EUR f 24), väriä tutkittiin useamman ihmisen voimin lampun alla ja kyllä siinä punaista vaikuttaa olevan. Tämä tyttö on varattu.

Kolmas pentu on cremetäplikäs poika (EUR e 24) ja se on alustavasti varattu. Sillä on pentueen parhaat täplät.

Viimeisenä syntyi sinikilpikonnatäplikäs tyttö (EUR g 24), se jää kotiin. Sinikonna on oikea unelmien täyttymys :-)

2.2.2013

Pennut ovat kasvaneet hyvin, ne ovat suloisia pieniä pallomahoja ja vaikka ne eivät tee oikeastaan mitään on pentulaatikon äärestä silti hyvin vaikea poistua. Tyttöjen värejä tutkittin tänään joukolla ja kyllä ne molemmat taitavat olla kilpikonnia.

1.2.2013

Tirpan pennut syntyivät 30.1.2013 ja ne ovat luovutusikäisiä aikaisintaan 24.4. Kaikki neljä ovat hyvän kokoisia, vuorokauden ikäisenä pieninkin painoi 109 grammaa. Tirppa hoitaa vauvojaan uupumatta, se ei kunnolla malta käydä syömässäkään kun vaativaiset pennut alkavat piipittää heti kun emo lähtee pentulaatikosta. Syöminen on kuitenkin tärkeää imettävälle emolle ja henkilökunta tarjoilee toisinaan ruokakupin kuonon eteen. Pentujen kasvaessa Tirppa toki pääsee rauhassa hiukan tuulettumaankin, vain elämänsä alkutaipaleella pennut huolestuvat kovin helposti.