Kuvia Nalan pennuista on galleriassa täällä ja Nemin pennusta täällä

5.6.2016

Kaikki pennut ovat löytäneet oman kodin, Kermatti muutti Lohjalle ja sen nimi on Nemo :-)

14.5.2016

Pennut on rokotettu kahdesti, ne on sirutettu ja eläinlääkäri teki niille pentutarkastuksen; kaikki on kunnossa. Eläinlääkärissä ne olivat todella reippaita ja matkatkin sujuivat hienosti. Kermaija ja Kermauno ovat muuttaneet omiin koteihinsa ja Kermatti etsii edelleen omia ihmisiään. Se on oikea sylikissa, viihtyy mainiosti lasten kanssa ja on luonteeltaan kaikin puolin herttainen ja on luovutusikäinen. Se on niin seurallinen pikkukissa että toivoisin että sillä olisi uudessa kodissaan kissakaveri.

10.4.2016

Tilanteet vaihtuvat, tabbypoika etsii vielä omaa kotia.

Pennut ovat kasvaneet huimasti ja ne saavat pian ensimmäiset rokotukset, luovutusikäisiä ne ovat toukokuun alussa noin 14 viikon ikäisinä. Kaikki ovat reippaita ja sosiaalisia pikkukissoja, ne ovat tottuneet vauhdikkaaseen lapsiperheen elämään ja viihtyvät sylissäkin sen minkä kiireiltään ehtivät :-)

4.4.2016

Pojat ovat alustavasti varattuja, tilanne varmistuu todennäköisesti viikon kuluessa.

28.3.2016

Päivityksissä on ollut taas luvattoman pitkä tauko ja paljon on ehtinyt tapahtua. Pennut ovat tietysti kasvaneet kovasti ja ne ovat saaneet nimet ja rekisterikirjat, yksivärinen poika on Vinhaviiksen Kermauno (EUR e), tabbypoika on Vinhaviiksen Kermatti (EUR e 22) ja tyttö on Vinhaviiksen Kermaija (EUR e 22). Kaikki painavat reilusti yli kilon ja vauhtia piisaa :-)

Tyttö on varattu ja toista poikaa on kyselty, toinen on vielä vapaana. Alkuun yksivärinen poika oli ainoa sylissä viihtyjä mutta nykyisin koko jengi ottaa mieluusti vastaan rapsutuksia ja pötköttelee sylissä.

Pennut ovat alkaneet tutustua erilaisiin teollisiin kissanpentujen ruokiin ja jauhelihaa ne syövät edelleen hyvällä halulla. Ne ovat saaneet muutaman matokuurin ja kolmen viikon kuluttua on ensimmäisten rokotusten aika, luovutusikä tulee olemaan toukokuun alussa noin 14 viikon iässä kun ne ovat saaneet toiset rokotukset, tunnistesirut ja eläinlääkäri on ne tarkastanut.

29.2.2016

Kermajengi senkun kasvaa, ne ovat alkaneet maistella kiinteää ruokaa ja harjoitella hiekkalaatikon käyttöä. Vauhtikin paranee koko ajan ja painimatsit ovat jo varsin vakuuttavia. Pentujen silmät ovat kunnossa ja kaikki näyttää vihdoin oikein hyvältä :-)

Pennut ovat toistaiseksi virheettömiä, tyttö ja poika ovat kuviokissoja ja toinen pojista on yksivärinen. Nimetkin taitavat olla nyt valmiina, seuraavaksi täytyy laittaa jengin rekisteröinti vireille.

Tyttö on varattu.

21.2.2016

Muru muutti tänne viime viikolla ja se kotiutui suunnilleen saman tien. Huushollissa on taas elämää kun isotkin kissat innostuvat riehumaan kun pikku katalyytti jaksaa leikkiä.

Nalan kermapennut kasvavat kovaa kyytiä ja voi miten ne ovat söpöjä! Suurin poika painaa yli 600 grammaa ja muut tulevat vankasti perässä. Pentulaatikko ei tahdo enää kelvata edes nukkumapaikaksi, pienet painit siellä sentään voi vielä ottaa. Pentujen silmät vuotavat edelleen, nyt ne saivat silmätippoja ja toivottavasti ne paranevat pian. Sinänsä silmät eivät edelleenkään tunnu vaivaavan niitä mitenkään mutta märät silmät ovat surkean näköiset. Silmätipat niitä kyllä vaivasivat, ne panivat kunnolla hanttiin kun niitä alettiin lääkitä...

Pentujen värit ovat edelleen vähän epävarmat, veikkaan edelleen että toinen poika on yksivärinen ja muut kuviollisia, toivottavasti sattuu aurinkoinen päivä vierailun ajaksi niin voisin tutkailla pentujen leukaperiä hyvässä valaistuksessa.

16.2.2016

Eilen Muru sai toisen rokotuksen mutta pahimman pipin taisin saada minä, Lissun "pieni koiraparka" saksanpaimenpoika 45 kg antoi hyppypusun ja huuleen tuli patti :-)

Samalla tietysti katsottiin tasan 3-viikkoiset pennut. Niiden silmät vuotavat edelleen hiukan, eläinlääkäri arveli että se on viruksen aiheuttamaa. Silmät eivät punoita mutta vuotavat ja pennut näyttävät aika surkeilta. Menoa se ei kuitenkaan haittaa, pennut ovat tulleet ulos laatikosta ja käyvät tutustumassa suureen maailmaan vaikkapa sohvan alla. Ne kasvavat edelleen kohisten ja ovat selvästi omasta mielestään jo oikein isoja kissoja. Emo hoitaa niitä huolella ja se on melkoisesta ruokahalustaan huolimatta laihtunut, pennut sen sijaan ovat hyvin pulleamassuisia.

Näyttää siltä että toinen pojista olisi yksivärinen ja muut kuviokissoja, täytyy katsella vielä muutaman kerran sillä edelleen pentujen väri tuntuu vaihtuvan valaistuksen mukana.

10.2.2016

Kävin katsomassa Nalan pentuja kun ne olivat 13 päivän ikäisiä. Ne kasvavat hurjan nopeasti, juuri niin kuin kissanpentujen pitääkin. Silmät ovat auki ja ne alkavat harjoitella painimista, hiukan haparoivaa kaikki toki vielä on mutta yritys on kova. Ne mönkivät terhakkaasti ympäri pentulaatikkoa ja räpistelevät kovasti kun ne ottaa käteen. Kuvat ovat taas harvinaisen huonoja, en vieläkään raaski käyttää salamaa ja kun pennut olivat touhukkaalla päällä kuvat ovat suttuisia. Toivottavasti niistä kuitenkin käy selväksi miten söpöjä pennut ovat :-)

1.2.2016

Murunen hurmasi minut niin että päätin pitää sen itse, se on jo iso tyttö ja muuttaa luokseni parin viikon kuluttua saatuaan tehosterokotuksen. Ensimmäisen rokotuksen ja sirun se sai viikonloppuna, se käyttäytyi hyvin eläinlääkärissä ja naukui ihan vienosti autossa, ja vain menomatkalla. Nyt 13-viikkoisena se painaa 1,7 kiloa, se on isompi kuin emonsa oli saman ikäisenä. Murussa on jotain tavattoman vetoavaa, se on vastustamaton :-)

Nalan pennut syntyivät 25.1.2016 eikä sekään mennyt kuin Strömsössä. 3 pentua syntyi ja Nala hoivasi niitä tyytyväisenä mutta vatsassa tuntui vielä liikettä ja illalla lähdimme yliopistolliseen eläinsairaalaan. Röntgenkuvassa varmistui että 1 pentu oli vielä tulossa ja ultraäänessä näkyi että pentu oli elossa. Kello 4 pentu oli elossa mutta tuntia myöhemmin ei enää ollut. Pentu syntyi myöhemmin kotona omia aikojaan, päällisin puolin se näytti aivan normaalilta ja se on toimitettu patologille tutkittavaksi. Epäonnea on ollut pentujen kanssa viime aikoina :-(

Kaikki pennut ovat tabbykuvioisia vaikka etukäteen arvelin että tabbyjä ei synny, pentujen isä Pate (viralliselta nimeltään Saska) kuitenkin kaikeksi yllätykseksi osoittautui tabbykuvion kantajaksi ja periytti sen kaikille pennuille. En osaa vielä sanoa ovatko pennut kuviokissoja vai yksivärisiä, se selviää pikku hiljaa kun pennut kasvavat. Toinen pojista on todella kovaääninen, se huutaa kuin syötävä kun sen ottaa käteen ja emo tulee tietenkin huolestuneena katsomaan, kuvien ottaminen oli vaikeaa kun emo oli kameran ja pennun välissä. Toistaiseksi pennut ovat kasvaneet hyvin, ne olivat jo syntyessään isoja (noin 130 grammaa) ja 6 päivän ikäisinä olivat lähes tuplanneet painonsa. Somia kermapalleroita!

7.12.2015

Ensimmäistä kertaa meillä oli kahdet pennut yhtä aikaa ja nettisivujen päivittäminen jäi Nemin pentueen osalta vähiin. Nyt korjataan tilanne, Hilman toiset pennut on siirretty arkiston puolelle ja pentusivulla keskitytään toistaiseksi Nemin ainoan pennun kasvun seuraamiseen.

Pentu syntyi 3.11.2015 ja se on sinikilpikonnatyttö, aivan kuin emonsakin. Ainokainen sai nimekseen Murunen, se on aivan erityisen sydämeenkäyvän näköinen hiukan surumielisten silmiensä takia. Nemi rauhoittui synnytyksen jälkeen hoitamaan pentua ja luulimme että siinä oli kaikki mutta eipä ollutkaan, kahden päivän kuluttua syntyi vielä toinen pentu mutta se oli kuollut. Eviran tutkimuksissa siitä ei löytynyt mitään vikaa, jostain syystä synnytys vain keskeytyi liian pitkäksi aikaa, kerrassaan surkeaa.

Murunen on kasvanut hurjaa vauhtia, se on iso ja vahva tyttö. Se kiipesi pois pentulaatikosta aikaisemmin kuin kukaan ennen sitä mutta kiinteää ruokaa se ei vielä lähes viiden viikon iässä ole suostunut maistamaan, maitobaarin antimia on yllin kyllin. Huiskaleikin salat aukesivat sille viikonloppuna ja kahta päivää vaille 5-viikkoisena se painoi 640 grammaa.

Se on syötävän suloinen, sillä on turkissaan cremeä väriä paljon enemmän kuin emollaan ja toistaiseksi se on virheetön, katsotaan millainen sulotar siitä kehittyy. Saa nähdä raaskinko ikinä myydä sitä kenellekään, ehkä sijoituskodin löytyminen olisi helpompi vaihtoehto. Tai sitten se muuttaa meille....